You are here

Sustainability_CP_FAQ_FI

Kasvinsuojelu

Täällä saat vastauksia kysymyksiisi kasvinsuojeluaineista ja niiden hyväksymisestä.

Mitä kasvinsuojeluaineet ovat?

Kasvinsuojeluaineet ovat luonnollisia tai keinotekoisia (synteettisiä) aineita, joita käytetään suojelemaan viljelykasveja esimerkiksi sienitaudeilta tai hyönteisten aiheuttamilta tuhoilta. 

Kasvinsuojeluaine koostuu yhdestä tai useammasta vaikuttavasta aineesta ja apuaineista.

Vaikuttava aine saa aikaan todellisen vaikutuksen (toksinen vaikutus). Apuaineiden avulla saadaan tarvittava koostumus, jotta vaikuttava aine imeytyy kasveihin tai vaikuttaa tuholaisiin mahdollisimman tehokkaasti. Samaa vaikuttavaa ainetta voidaan käyttää useissa kasvinsuojeluaineissa. Kasvinsuojeluaineita voidaan kutsua torjunta-aineiksi tai -tuotteiksi.

Hyönteisiä vastaan käytettäviä kasvinsuojeluaineita kutsutaan insektisideiksi, sienientorjunta-aineita fungisideiksi ja rikkakasvien torjunta-aineita herbisideiksi

Mitä pestisidit ovat?

Pestisidien avulla torjutaan biologisia uhkia. Ne voivat olla kasvinsuojeluaineita, joiden avulla viljelykasveja suojataan tuholaisia vastaan, tai biosidejä, joita käytetään muunlaiseen suojaamiseen, esimerkiksi puun suojaamiseen tai veneen pohjamaalaamiseen.

Mitä tuholaiset ovat?

Tuholaiset ovat esimerkiksi hyönteisiä, sieniä tai rikkakasveja, jotka vaikuttavat haitallisesti sadon laatuun ja/tai määrään. Tuholaiset leviävät nopeasti. Jos niitä ei torjuta, pahimmassa tapauksessa sato tuhoutuu kokonaan.

Miten aineet hyväksytään?

EU:n on hyväksyttävä vaikuttavat aineet. Kunkin jäsenvaltion viranomaisten on hyväksyttävä aineet, ennen kuin niitä saa myydä ja käyttää. Kun EU on hyväksynyt vaikuttavan aineen, se on osoittautunut tehokkaaksi ja täyttää erittäin tiukat kansalliset ihmisten ja ympäristön turvallisuudelle asetettavat vaatimukset, joten se voidaan hyväksyä käytettäväksi. Suomessa hyväksyntäviranomaisena toimii Tukes.

Saadakseen hyväksynnän sekä vaikuttavalle aineelle että tuotteelle on hakijayrityksen annettava viranomaisten käyttöön runsaasti tietoja ja koetuloksia, jotka on tehty kansainvälisiä vaatimuksia noudattaen.
Sekä vaikuttaville että apuaineille annetaan määräaikainen hyväksyntä, jonka jälkeen haetaan uusimista ja prosessi käynnistyy uudelleen uusimpien tietojen perusteella.

Kasvinsuojeluaineiden perusongelma on aina se, että aineen täytyy tehota tuholaiseen myrkyllisen vaikutuksen avulla, mutta se ei saa olla myrkyllistä muille organismeille. Siksi käytetään paljon resursseja sellaisten aineiden kehittämiseen, jotka tehoavat tuholaiseen – mutta samalla hajoavat nopeasti luonnossa ja joilla ei ole haitallisia vaikutuksia ihmisiin tai ympäristöön.

Kasvinsuojeluaineteollisuus tunnetaan innovatiivisuudestaan. Kasvinsuojeluaineiden tutkimiseen panostetaan jatkuvasti ja niitä kehitetään paremmiksi ja turvallisemmiksi.

Miten kasvinsuojeluaineita käytetään?

Kuluttajat haluavat laajaa elintarvikevalikoimaa, korkeaa laatua ja kohtuullista hintaa. Kasvinsuojeluaineiden ansiosta maatalouden on mahdollista täyttää nämä toiveet ja tuottaa jatkuvasti laajaa vaatimukset täyttävien elintarvikkeiden valikoimaa.

Me kuluttajat haluamme, että elintarvikkeissa on mahdollisimman vähän jäämiä. Siksi on löydettävä tasapaino, jotta viljelijä voi kasvattaa sadon, tarvittaessa torjua tuholaisia kasvunsuojeluaineiden avulla – ja toimittaa satoja, jotka täyttävät kuluttajien vaatimukset.

Miksi ruoassamme voi olla kasvinsuojeluaineiden jäämiä?

Kun viljelijä ruiskuttaa kasvinsuojeluainetta esimerkiksi sienien tai hyönteisten hyökkäyksen torjumiseksi, aine on suunniteltu vaikuttamaan tuholaiseen mahdollisimman tehokkaasti. Jotkut aineet imeytyvät kasviin. Toiset aineet vaikuttavat suoraan tuholaisiin. Vaikka ainetta ruiskutettaisiin kuinka tarkasti tahansa, osa siitä jää aina kasviin. Siinä se hajoaa auringonpaisteessa ja sateen kaltaisten sekä kasveissa tapahtuvien luonnollisten prosessien vaikutuksesta. Aineiden hajoamista ja toimintaa käsittelevien tutkimusten perusteella on asetettu varoaikoja. Niistä käy ilmi, kuinka pitkä aika aineen käyttämisen ja sadonkorjuun välille täytyy jäädä, jotta mahdolliset jäämät ovat niin vähäisiä, että ne eivät vaaranna terveyttä. 

Nykyaikaisen tekniikan ansiosta on mahdollista mitata jopa erittäin pieniä pitoisuuksia tarkasti. Jos jäämät ylittävät lakisääteisen tason, se voi johtua siitä, että kasvinsuojeluainetta ei ole käytetty oikein. 

Jäämien enimmäismäärä vahvistetaan EU:ssa (Maximal Residue Level eli MRL). Suomessa elintarviketurvallisuusviranomaiset seuraavat MRL-rajojen (minimum residue level) noudattamista ja elintarvikkeiden torjunta-ainejäämiä.

Voiko ruokaa syödä turvallisesti?

Kasvinsuojeluaineet kuuluvat maailman parhaiten tutkittujen ja tiukimmin säädeltyjen kemikaalien joukkoon. Niiden hyväksymiselle asetetaan yhtä tiukat vaatimukset kuin lääkkeille. Niitä voidaan käyttää vain, jos hyväksymisviranomaiset ovat arvioineet, että niiden käyttäminen on turvallista sekä kuluttajalle, viljelijälle että ympäristölle. Eli kyllä, ruokaa voi syödä turvallisesti.

Miten kasvinsuojeluaineet tutkitaan?

Ennen kuin kasvinsuojeluaineita voidaan käyttää, viranomaisten on hyväksyttävä ne. Valmistajan yksittäiselle aineelle tekemille tutkimuksille ja analyyseille asetetaan tiukat vaatimukset. Viranomaiset arvioivat tietoaineiston.

Aine voidaan hyväksyä vain, jos viranomaiset ovat arvioineet, että se on turvallista ihmisille, eläimille ja ympäristölle. Tuotteen on myös tehottava torjuttavaan tuholaiseen. Ainetta saa myydä ja käyttää vasta kun se on hyväksytty eli havaittu turvalliseksi. 
Elintarvikkeita valvotaan säännöllisesti mahdollisten torjunta-ainejäämien varalta. Raja-arvot ylittyvät vain harvoin.

Miten kasvinsuojeluaineet hyväksytään?

Aineita on käytettävä oikein, jotta ne ovat turvallisia ihmisille ja ympäristölle – ja samalla tepsivät tuholaisiin, joita halutaan torjua. Viranomaiset arvioivat tämän kattavan aineesta kertovan tietoaineiston valossa. He varmistavat, että oikein käytettynä aine on turvallista. Oikea käyttäminen kuvataan tuotteen etiketissä tarkasti: mille kasveille ja tuholaisille, miten annosteltuna ja koska ainetta saa käyttää.

Voiko viranomaisten työtä seurata itse?

Suomessa Tukes hyväksyy kasvinsuojeluaineet.  Hyväksymisvaatimukset ovat julkisia. Kasvinsuojeluaineen hyväksyminen edellyttää yli 120 tutkimusta. Kunkin yksittäisen tutkimuksen kesto vaihtelee tunneista useisiin vuosiin. 

Kasvinsuojeluaineen tutkimus- ja kehitysprosessi voi kestää kymmenen vuotta.

Hyväksyttyjen aineiden luettelo ja tiedot niiden käyttökohteista löytyvät Tukesin internet-sivuilta. Sieltä käyttäjät voivat varmistaa, että kasvinsuojeluaineen käyttö on sallittu Suomessa, että ne on tutkittu perusteellisesti ja että niiden turvallisuus ihmisille, eläimille ja ympäristölle on arvioitu. Muutoin ainetta ei olisi hyväksytty.

Miten turvallisuus arvioidaan?

Jotta saadaan selville, onko kasvinsuojeluainetta turvallista käyttää, viranomaisten on arvioitava terveys- ja ympäristöriskit. 

Kasvinsuojeluaineen hyväksyntähakemuksen täytyy sisältää seuraavat tiedot:

• Tarkat tiedot siitä, miten tuotetta on käytettävä (mille viljelykasveille, koska ja minkä tuholaisten torjuntaan)
• Tuotteen fysikaalis-kemialliset ominaisuudet (vesiliukoisuus, syttyvyys, haihtuminen jne.)
• Miten aineen esiintyminen esimerkiksi vedessä, ilmassa, maaperässä ja kasveissa analysoidaan
• Vaikutus ihmisten terveyteen (välitön ja pitkäaikainen myrkyllisyys, karsinogeenisuus, haitallisuus perintötekijöille, allergian aiheuttaminen, silmien ärsytys ja muut vastaavat)
• Ympäristöriskit (onko aine myrkyllistä linnuille, kaloille, vesikasveille, maalla eläville eläimille, pienille nisäkkäille ja vastaaville)
• Miten aine leviää ympäristössä (esimerkiksi sitoutuminen maaperään, päätyminen pohjaveteen ja haihtuminen ilmaan)
Ihmisille ja ympäristölle aineen käyttämisestä aiheutuville riskeille on yhteistä se, että ne on selvitettävä laskelmien ja tietokonemallinnusten avulla. Laskelman laatiminen edellyttää, että on tiedettävä, kuinka myrkyllistä aine on ja kuinka suurelle pitoisuudelle on mahdollista altistua. Näiden kahden tekijän välinen suhde ilmaisee, kuinka suuri riski yksittäiseen organismiin kohdistuu. Jos aine on erittäin myrkyllistä, mutta sitä käytetään niin pieninä määrinä, että joutuminen kosketuksiin sen kanssa ei ole todennäköistä, myrkytysriski on erittäin pieni. Sama pätee, jos aine ei ole erityisen myrkyllistä. Silloin vaikutusten aiheutuminen edellyttää altistumista erittäin suurelle määrälle.

Kasvinsuojeluaineiden perusongelma on aina se, että aineen täytyy tehota tuholaiseen myrkyllisen vaikutuksensa avulla, mutta se ei saa olla myrkyllistä muille organismeille. Siksi käytetään paljon resursseja sellaisten aineiden kehittämiseen, jotka ovat tehoavat torjuttavaan kohteeseen – mutta vain siihen.