FAQ

Kasvinsuojeluaineet ovat luonnollisia tai keinotekoisia (synteettisiä) aineita, joita käytetään suojelemaan viljelykasveja esimerkiksi sienitaudeilta tai hyönteisten aiheuttamilta tuhoilta. 

Kasvinsuojeluaine koostuu yhdestä tai useammasta vaikuttavasta aineesta ja apuaineista.

Vaikuttava aine saa aikaan todellisen vaikutuksen (toksinen vaikutus). Apuaineiden avulla saadaan tarvittava koostumus, jotta vaikuttava aine imeytyy kasveihin tai vaikuttaa tuholaisiin mahdollisimman tehokkaasti. Samaa vaikuttavaa ainetta voidaan käyttää useissa kasvinsuojeluaineissa. Kasvinsuojeluaineita voidaan kutsua torjunta-aineiksi tai -tuotteiksi.

Hyönteisiä vastaan käytettäviä kasvinsuojeluaineita kutsutaan insektisideiksi, sienientorjunta-aineita fungisideiksi ja rikkakasvien torjunta-aineita herbisideiksi.

Tuholaiset ovat esimerkiksi hyönteisiä, sieniä tai rikkakasveja, jotka vaikuttavat haitallisesti sadon laatuun ja/tai määrään. Tuholaiset leviävät nopeasti. Jos niitä ei torjuta, pahimmassa tapauksessa sato tuhoutuu kokonaan.

EU:n on hyväksyttävä vaikuttavat aineet. Kunkin jäsenvaltion viranomaisten on hyväksyttävä aineet, ennen kuin niitä saa myydä ja käyttää. Kun EU on hyväksynyt vaikuttavan aineen, se on osoittautunut tehokkaaksi ja täyttää erittäin tiukat kansalliset ihmisten ja ympäristön turvallisuudelle asetettavat vaatimukset, joten se voidaan hyväksyä käytettäväksi. Suomessa hyväksyntäviranomaisena toimii Tukes.

Saadakseen hyväksynnän sekä vaikuttavalle aineelle että tuotteelle on hakijayrityksen annettava viranomaisten käyttöön runsaasti tietoja ja koetuloksia, jotka on tehty kansainvälisiä vaatimuksia noudattaen.
Sekä vaikuttaville että apuaineille annetaan määräaikainen hyväksyntä, jonka jälkeen haetaan uusimista ja prosessi käynnistyy uudelleen uusimpien tietojen perusteella.

Kasvinsuojeluaineiden perusongelma on aina se, että aineen täytyy tehota tuholaiseen myrkyllisen vaikutuksen avulla, mutta se ei saa olla myrkyllistä muille organismeille. Siksi käytetään paljon resursseja sellaisten aineiden kehittämiseen, jotka tehoavat tuholaiseen – mutta samalla hajoavat nopeasti luonnossa ja joilla ei ole haitallisia vaikutuksia ihmisiin tai ympäristöön.

Kasvinsuojeluaineteollisuus tunnetaan innovatiivisuudestaan. Kasvinsuojeluaineiden tutkimiseen panostetaan jatkuvasti ja niitä kehitetään paremmiksi ja turvallisemmiksi.

Kuluttajat haluavat laajaa elintarvikevalikoimaa, korkeaa laatua ja kohtuullista hintaa. Kasvinsuojeluaineiden ansiosta maatalouden on mahdollista täyttää nämä toiveet ja tuottaa jatkuvasti laajaa vaatimukset täyttävien elintarvikkeiden valikoimaa.

Me kuluttajat haluamme, että elintarvikkeissa on mahdollisimman vähän jäämiä. Siksi on löydettävä tasapaino, jotta viljelijä voi kasvattaa sadon, tarvittaessa torjua tuholaisia kasvunsuojeluaineiden avulla – ja toimittaa satoja, jotka täyttävät kuluttajien vaatimukset.

Kun viljelijä ruiskuttaa kasvinsuojeluainetta esimerkiksi sienien tai hyönteisten hyökkäyksen torjumiseksi, aine on suunniteltu vaikuttamaan tuholaiseen mahdollisimman tehokkaasti. Jotkut aineet imeytyvät kasviin. Toiset aineet vaikuttavat suoraan tuholaisiin. Vaikka ainetta ruiskutettaisiin kuinka tarkasti tahansa, osa siitä jää aina kasviin. Siinä se hajoaa auringonpaisteessa ja sateen kaltaisten sekä kasveissa tapahtuvien luonnollisten prosessien vaikutuksesta. Aineiden hajoamista ja toimintaa käsittelevien tutkimusten perusteella on asetettu varoaikoja. Niistä käy ilmi, kuinka pitkä aika aineen käyttämisen ja sadonkorjuun välille täytyy jäädä, jotta mahdolliset jäämät ovat niin vähäisiä, että ne eivät vaaranna terveyttä. 

Nykyaikaisen tekniikan ansiosta on mahdollista mitata jopa erittäin pieniä pitoisuuksia tarkasti. Jos jäämät ylittävät lakisääteisen tason, se voi johtua siitä, että kasvinsuojeluainetta ei ole käytetty oikein. 

Jäämien enimmäismäärä vahvistetaan EU:ssa (Maximal Residue Level eli MRL). Suomessa elintarviketurvallisuusviranomaiset seuraavat MRL-rajojen (minimum residue level) noudattamista ja elintarvikkeiden torjunta-ainejäämiä.

Kasvinsuojeluaineet kuuluvat maailman parhaiten tutkittujen ja tiukimmin säädeltyjen kemikaalien joukkoon. Niiden hyväksymiselle asetetaan yhtä tiukat vaatimukset kuin lääkkeille. Niitä voidaan käyttää vain, jos hyväksymisviranomaiset ovat arvioineet, että niiden käyttäminen on turvallista sekä kuluttajalle, viljelijälle että ympäristölle. Eli kyllä, ruokaa voi syödä turvallisesti.

Ennen kuin kasvinsuojeluaineita voidaan käyttää, viranomaisten on hyväksyttävä ne. Valmistajan yksittäiselle aineelle tekemille tutkimuksille ja analyyseille asetetaan tiukat vaatimukset. Viranomaiset arvioivat tietoaineiston.

Aine voidaan hyväksyä vain, jos viranomaiset ovat arvioineet, että se on turvallista ihmisille, eläimille ja ympäristölle. Tuotteen on myös tehottava torjuttavaan tuholaiseen. Ainetta saa myydä ja käyttää vasta kun se on hyväksytty eli havaittu turvalliseksi. 
Elintarvikkeita valvotaan säännöllisesti mahdollisten torjunta-ainejäämien varalta. Raja-arvot ylittyvät vain harvoin.

Aineita on käytettävä oikein, jotta ne ovat turvallisia ihmisille ja ympäristölle – ja samalla tepsivät tuholaisiin, joita halutaan torjua. Viranomaiset arvioivat tämän kattavan aineesta kertovan tietoaineiston valossa. He varmistavat, että oikein käytettynä aine on turvallista. Oikea käyttäminen kuvataan tuotteen etiketissä tarkasti: mille kasveille ja tuholaisille, miten annosteltuna ja koska ainetta saa käyttää.

Suomessa Tukes hyväksyy kasvinsuojeluaineet.  Hyväksymisvaatimukset ovat julkisia. Kasvinsuojeluaineen hyväksyminen edellyttää yli 120 tutkimusta. Kunkin yksittäisen tutkimuksen kesto vaihtelee tunneista useisiin vuosiin. 

Kasvinsuojeluaineen tutkimus- ja kehitysprosessi voi kestää kymmenen vuotta.

Hyväksyttyjen aineiden luettelo ja tiedot niiden käyttökohteista löytyvät Tukesin internet-sivuilta. Sieltä käyttäjät voivat varmistaa, että kasvinsuojeluaineen käyttö on sallittu Suomessa, että ne on tutkittu perusteellisesti ja että niiden turvallisuus ihmisille, eläimille ja ympäristölle on arvioitu. Muutoin ainetta ei olisi hyväksytty.

Jotta saadaan selville, onko kasvinsuojeluainetta turvallista käyttää, viranomaisten on arvioitava terveys- ja ympäristöriskit. 

Kasvinsuojeluaineen hyväksyntähakemuksen täytyy sisältää seuraavat tiedot:

• Tarkat tiedot siitä, miten tuotetta on käytettävä (mille viljelykasveille, koska ja minkä tuholaisten torjuntaan)
• Tuotteen fysikaalis-kemialliset ominaisuudet (vesiliukoisuus, syttyvyys, haihtuminen jne.)
• Miten aineen esiintyminen esimerkiksi vedessä, ilmassa, maaperässä ja kasveissa analysoidaan
• Vaikutus ihmisten terveyteen (välitön ja pitkäaikainen myrkyllisyys, karsinogeenisuus, haitallisuus perintötekijöille, allergian aiheuttaminen, silmien ärsytys ja muut vastaavat)
• Ympäristöriskit (onko aine myrkyllistä linnuille, kaloille, vesikasveille, maalla eläville eläimille, pienille nisäkkäille ja vastaaville)
• Miten aine leviää ympäristössä (esimerkiksi sitoutuminen maaperään, päätyminen pohjaveteen ja haihtuminen ilmaan)
Ihmisille ja ympäristölle aineen käyttämisestä aiheutuville riskeille on yhteistä se, että ne on selvitettävä laskelmien ja tietokonemallinnusten avulla. Laskelman laatiminen edellyttää, että on tiedettävä, kuinka myrkyllistä aine on ja kuinka suurelle pitoisuudelle on mahdollista altistua. Näiden kahden tekijän välinen suhde ilmaisee, kuinka suuri riski yksittäiseen organismiin kohdistuu. Jos aine on erittäin myrkyllistä, mutta sitä käytetään niin pieninä määrinä, että joutuminen kosketuksiin sen kanssa ei ole todennäköistä, myrkytysriski on erittäin pieni. Sama pätee, jos aine ei ole erityisen myrkyllistä. Silloin vaikutusten aiheutuminen edellyttää altistumista erittäin suurelle määrälle.

Kasvinsuojeluaineiden perusongelma on aina se, että aineen täytyy tehota tuholaiseen myrkyllisen vaikutuksensa avulla, mutta se ei saa olla myrkyllistä muille organismeille. Siksi käytetään paljon resursseja sellaisten aineiden kehittämiseen, jotka ovat tehoavat torjuttavaan kohteeseen – mutta vain siihen.

Kasvinsuojeluaineiden tutkimuksemme ja tuotekehityksemme perustuu lähinnä asiakkaiden tarpeisiin, teknologian kehitykseen ja lakisääteisiin vaatimuksiin.

Suurissa kasvinsuojelun tutkimuskeskuksissamme on yli 2 000 työntekijää, jotka parantavat elintarviketurvallisuutta tutkimus- ja kehitystyön avulla. Niissä käytämme uusinta synteettisen kemian teknologiaa, nopeita automatisoituja synteesejä ja biologisia menetelmiä, jotta määrää ja laatua voidaan parantaa tavoitteellisen biologisen valinnan avulla. Työmme perustuu strukturoituun kemiaan, joka auttaa meitä kehittämään kemiallisia yhdisteitä, joiden ominaisuudet todennäköisimmin pysyvät halutussa tuoteprofiilissa.

Kun vaikuttava aine on valmis testattavaksi, teemme sarjan kokeita kehittääksemme lupaavien molekyylien pohjalta tuotteita, joita on turvallista käyttää ja jotka täyttävät kaikki rekisteröinnille asetettavat vaatimukset sekä asiakkaiden tarpeet. Vaikuttavan aineen tehokkuuden ja turvallisuuden arvioimme mahdollisimman varhaisessa kehitysprosessin vaiheessa. Kaikki tuotteen rekisteröintiä ja turvallista käyttöä varten tarvittavat tiedot kerätään.

Tämän jälkeen tuotetta testataan viljelykasveilla erilaisissa ilmasto-olosuhteissa ja maalajeissa eri puolilla maailmaa. Tulosten perusteella kehitetään tarvittavat koostumukset ja prosessit tuotteen valmistamiseksi kaupallisessa mittakaavassa asiakkaidemme vaatimusten täyttämiseksi.

Uuden kasvinsuojeluainee.n rekisteröimiseen kuluu aikaa keskimäärin 8-10 vuotta ja rahaa noin 260 miljoonaa dollaria. Vasta tämän jälkeen tuote voidaan lanseerata kaupallisesti.

Syngentan tekemässä siementen tutkimus- ja kehitystyössä keskitytään tärkeimpien viljelykasvien uusien lajikkeiden luomiseen sekä laadun ja tuottavuuden parantamiseen myös yhdistelemällä muita teknologioita. Tämä työ sisältää tuholaisten ja muiden ympäristöpaineiden sietokyvyn parantamisen, ravitsemuskoostumuksen ja säilyvyyden kohentamisen sekä kuluttajakysynnän vahvistamisen.

Yli 3 000 työntekijäämme keskittyy lajikkeiden tutkimiseen ja kehittämiseen. He parantavat lajikkeiden suorituskykyä, vakautta ja laatua.He keskittyvät työssään yli 50 elintarvikkeeseen ja viljelykasviin, myös meille strategisesti tärkeisiin viljelykasveihin.

Kehitämme toivottavilla ominaisuuksilla varustettuja kasveja käyttämällä sekä tavanomaista jalostusta periytymislinjojen tai hybridien saamiseksi aikaan ja bioteknologiaa.

Tavanomaisissa kasvinjalostuksessa risteytetään huolellisesti valittuja emokasveja. Tämän jälkeen valitaan parhaat kasvit, joiden jälkeläisten viljelemistä jatketaan. Kun parhaat linjat on valittu, valikoimaa supistetaan, jotta saadaan aikaan periyttämislinjoja, joihin kuuluvilla kasveilla on samat ominaisuudet. Lopuksi siementen määrä moninkertaistetaan.

Tuotamme monia viljelykasvilajikkeita varten hybridisiemeniä. Ne ovat peräisin valittujen emokasvien ensimmäisestä risteytyksestä. Nämä siemenet tarjoavat parhaimman tuoton, suorituskyvyn, vakauden ja laadun.

Tutkimus- ja tuotekehityskeskuksissamme sekä kenttäkoeasemillamme ympäri maailmaa työskentelee yli 5 000 henkilöä. Keskeisten tutkimus- ja tuotekehityskeskustemme sijainnit: 

Jealott's Hill, Iso-Britannia
Stein, Sveitsi
Research Triangle Park ja Greensboro, NC, Yhdysvallat
Goa, Intia
Peking, Kiina
Enkhuizen, Alankomaat
Saint-Sauveur, Ranska

Suuret keskuksemme Steinissä, Jealott’s Hillissä ja Goassa keskittyvät kasvinsuojeluaineiden uusien vaikuttavien aineiden tunnistamiseen.

Research Triangle Parkissa ja Beijing Innovation Centerissä keskitymme lähinnä bioteknologiaan. Lisäksi meillä on noin sata kenttäkoe- ja ituplasmakeskusta eri puolilla maailmaa.

Kansainvälisellä sivustollamme on lisätietoja tutkimus- ja tuotekehityskeskuksistamme.

Tutkimus- ja tuotekehitystyössämme ympäristö- ja terveysnäkökohdilla on keskeinen merkitys. Siksi arvioimme ihmisille ja ympäristölle aiheutuvat riskit kattavasti koko tutkimus- ja tuotekehitysprosessin ajan.

Riskit arvioidaan kaikissa kehitysvaiheissa konseptista aina loppukäyttö- ja kulutusvaiheisiin saakka. Turvallisuusarvioissamme keskitymme tuotteen, elintarvikkeiden ja rehujen käyttäjille mahdollisesti aiheutuviin riskeihin. Ympäristöturvallisuusohjelmamme avulla varmistetaan, että tuote ei vaikuta haitallisesti maaperään, veteen, ilmaan, kasveihin tai eläimistöön.

Jotta tuote voidaan hyväksyä rekisteröitäväksi, meidän on ensin osoitettava, että se on turvallinen työntekijöille, ympäristölle ja viljelmille sekä ihmisille tai eläimille, jotka syövät näiden kasvien osista valmistettuja elintarvikkeita.

Kun kasvinsuojeluaineita kehitetään, noin 30 prosenttia uuden vaikuttavan aineen kehittämiskustannuksista kuluu tuoteturvallisuuden varmistamiseen. Monet työmme tuloksena syntyvistä yhdisteistä hylätään jo varhaisessa kehitys vaiheessa, koska ne eivät täytä tiukkoja turvallisuusvaatimuksiamme.

Maanviljelyssä käytettäville bioteknologisilla tuotteilla on markkinoiden tiukimpien joukkoon kuuluvat vaatimukset.

Viranomaiset määrittävät, milloin ja miten ainetta voidaan käyttää. Ehdot näkyvät tuotteen etiketissä. Ainetta saa käyttää VAIN etiketissä luetelluille viljelykasveille niiden tuholaisten torjuntaan, jotka on mainittu etiketissä. Annostelun ja ajankohdan on vastattava etiketissä näkyviä vaatimuksia. Kaikki muunlainen käyttö on kiellettyä. Etiketissä voi olla muitakin rajoituksia, kuten etäisyys vesistöihin.

Etiketissä oleviin ehtoihin voidaan pyytää poikkeuksia, mutta tämä edellyttää turvallisen käyttämisen dokumentoimista. Poikkeus edellyttää viranomaisten hyväksyntää.

Kyse on kemikaalin haihtumisesta. Tällöin tuuli saattaa kuljettaa molekyylejä muualle, myös muihin viljelykasveihin. 

Tuulitunnelitutkimustemme tulokset kuitenkin osoittavat, että haihtumisen aiheuttaman laskeuman määrä jää usein pienemmäksi kuin tuulen aiheuttaman. Haihtumista ei voida sulkea pois, mutta se on vähäisempi ongelma kuin tuulen aiheuttama.

Ymmärrämme, että tästä ollaan kiinnostuneita. Siksi on tärkeää korostaa, että ympäristöhallinnon mukaan vähäiset pitoisuudet eivät ole haitallisia ihmisten terveydelle tai ympäristölle.
Vaikka nykyaikaisen teknologian avulla pystytään havaitsemaan jopa erittäin pienet teollisuuden, maatalouden ja muun ihmisten toiminnan aiheuttamat jäämät ilmakehässä, on tärkeää huomata, että karbamaattijäämät (prosulfocarb) eivät ole haitallisia ihmisten terveydelle tai ympäristölle.

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) laatii joka vuosi raportin elintarviketurvallisuudesta. Uusimmassa torjunta-ainejäämistä elintarvikkeissa kertovassa vuosiraportissa todetaan, että yli 96 %:ssa näytteistä raja-arvot alitetaan. Noin 51 %:ssa näytteistä ei havaittu ilmaistavissa olevia jäämiä. Tutkimus perustuu lähes 81 000 elintarvikenäytteeseen, jotka ovat peräisin 27 EU-jäsenvaltiosta sekä Islannista ja Norjasta. Lähde: EU:n raportti: Elintarvikkeiden torjunta-ainejäämät 2016.

Siksi haluammekin tehdä tiivistä yhteistyötä viljelijöiden kanssa, jotta varmistetaan, että hallintasuunnitelmamme avulla, joka on osoittautunut menestyksekkääksi keinoksi vähentää vähäisen tason havaintoja, vähennetään myös karbamaatti-jäämiä (prosulfocarb) ilmakehässä.

Vuosina 2015-2018 tehostetussa Gasa Nordgrønt -kokeidenotto-ohjelmassa Tanskassa karbamaatti-jäämiä ei havaittu juuri ollenkaan hedelmissä ja vihanneksissa. Lisäksi Tanskan Eläinlääkintä- ja elintarvikehallitus analysoi noin 450 elintarvikenäytettä karbamaatti-jäämien varalta.

Olemme vahvistaneet ponnistelujamme, jotta voimme varmistaa kasvinsuojeluaineidemme asianmukaisen käytön, ja keskittyä edelleen kulkeutumista estävien suuttimien käytön ja käsittelyn oikean ajoituksen merkityksestä tiedottamiseen viljelijöille kaikkia mahdollisia kanavia käyttämällä. 

Emme. Työtä tehdään kaikkialla maailmassa. Meillä on meneillään erilaisia projekteja kaikilla markkina-alueilla. Niillä kaikilla on sama tavoite: jäämien estäminen muissa kuin kohdeviljelykasveissa. Viime vuonna Euroopassa toteutetussa vastuullisuuskampanjassa keskityttiin kulkeutumia vähentävien suuttimien käyttön ja oikean ajoituksen merkitykseen.