Integrated Pest management (IPM) - suomeksi integroitu kasvinsuojelu. IPM ei ole uusi keksintö ja pohjimmiltaan IPM on rikkakasvien, kasvitautien ja tuholaisten esiintymisen ehkäisemistä ja rajoittamista ja siten kemiallisen kasvinsuojelun käytön tarpeen vähentämistä niin, että sitä käytetään mahdollisimman vähän, mutta niin paljon kuin on tarpeen. EU:sta syntyi vuonna 2009 puitedirektiivi kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä. Siinä tuli jokaiselle kasvinsuojeluaineita ammattimaisesti käyttävälle vaatimus noudattaa kahdeksaa EU:n määrittelemää IPM-periaatetta, jotka perustuvat uusien ja vanhojen menetelmien ja periaatteiden yhdistämiseen. Kahdeksan periaatetta voidaan jakaa kolmeen yleiseen teemaan:
- Ennaltaehkäisy
- Valvonta
- Hallitse (terveellä järjellä)
IPM-periaatteet eivät ainoastaan auta vähentämään kasvinsuojelun määrää, vaan ne lisäävät myös viljelyn turvallisuutta ja satoa, koska tuholaisten esiintyminen minimoidaan perusteellisella ennaltaehkäisyllä. Lisäksi IPM auttaa estämään resistenssin syntymistä tuholaisissa ja rikkakasveissa kasvinsuojeluaineita vastaan, mikä pidentää aineiden käyttöikää ja edistää niiden vaikutusta. Syy siihen, miksi resistenssin kehittyminen hidastuu, johtuu useista seikoista. Se voi johtua muun muassa siitä, että pienemmällä aineiden käyttöasteella tuholaiset altistuvat vähemmän kasvinsuojeluaineille.
IPM-Pyörä
Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa IPM-mallia tai -strategiaa, joka sopii kaikille viljelyjärjestelmille, viljelykasveille, alueille, maalajeihin jne., mutta IPM Wheeliä voi käyttää yleiskatsauksena eri vaiheista, joilla saavutetaan kestävä kasvinsuojelu. Viljelijä voi käyttää pyörää inspiraationa ja valita ne IPM-toimenpiteet, jotka sopivat hänen tilanteeseensa optimaalisessa suhteessa terveyteen, ympäristöön ja talouteen.
Kahdeksan IPM-periaatetta
EU:n puitedirektiivistä johdetut kahdeksan IPM-periaatetta on jaettu kolmeen yleisteemaan ja niitä verrataan Crop Life Europen kehittämään lukuun.
Ennaltaehkäisy
1) Ensimmäinen IPM-periaate koskee tuholaisten ehkäisemistä ja torjuntaa useilla menetelmillä, mukaan lukien:
- Käytä monipuolista ja tervettä viljelykiertoa.
- Käytä asianmukaisia viljelymenetelmiä.
- Käytä korkealaatuista siemenmateriaalia sekä kasvintuhoojia kestäviä tai sietäviä lajikkeita.
- Lannoita, kalkita, kastele ja kuivaa asianmukaisesti.
- Ehkäise rikkakasvien, tautien ja tuholaisten leviämistä.
- Suojele hyödyllisiä organismeja viljelyalueella ja sen ympäristössä sekä edistä niiden esiintymistä.
Lisää inspiraatiota ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä oikealla olevassa kuvassa.
Valvonta
Kun olet tehnyt voitavasi tuholaisten esiintymisen estämiseksi, on tärkeää vielä seurata viljelykasvia ja peltoa, jotka IPM:n toisen ja kolmannen periaatteen mukaan määritellään seuraavasti:
2) Tarkkaile kasvintuhoojia viljelykasveissa käyttämällä saatavilla olevia menetelmiä ja välineitä, kuten varoitus- ja ennustemenetelmiä (digitaaliset ym. täsmäviljelytekniikat) ja pyydä neuvoja ammattitaitoisilta neuvojilta.
3) Ota huomioon varoitukset, ennusteet ja raja-arvot, kun teet kasvinsuojelua koskevia päätöksiä.
Torjunta (tervettä järkeä käyttäen)
Muut viisi periaatetta koskevat kasvinsuojeluaineen käyttöä. Yhteistä niille on, että eri asianhaarat huomioon ottaen on harkittava, onko 1) käsittely tarpeellinen, 2) onko muita vaihtoehtoja ja 3) onko käytetty aine tai annostus sopiva.
4) Käytä biologisia, fysikaalisia ja muita ei-kemiallisia menetelmiä kasvintuhoojia vastaan, jos ne ovat riittävän tehokkaita.
5) Valitse kasvinsuojeluaineeksi kohteeseen parhaiten soveltuva, joka on vähiten haitallinen ihmisten terveydelle sekä luonnon eliöille ja ympäristölle.
6) Käytä mahdollisuuksien mukaan alhaista mutta tehokasta käyttömäärää. Käsittele mahdollisimman rajatusti, esim. pistekäsittelynä. Se ehkäisee kasvintuhoojia kehittämästä vastustuskykyä kasvinsuojeluaineita vastaan.
7) Jos on olemassa riski resistenssin kehittymisestä kasvinsuojeluainetta vastaan, käytä sitä ehkäisevää torjuntaohjelmaa, jotta aineen teho säilyy, esimerkiksi käyttämällä aineita, joilla on eri vaikutusmekanismit.
8) Seuraa torjunnan tehoa. Lähtökohtana on jatkuva kasvintuhoojien seuranta pellolla ja muistiinpanot ruiskutuspäiväkirjaan.
